Ruokariippuvuutta ei ole vielä virallisesti diagnosoitu sairaudeksi, mutta monet tutkijat, alan ammattilaiset ja etenkin sokeririippuvuudesta itse kärsivät ihmiset ovat varmoja, että se sitä on. Ruokariippuvuuden yleisin muoto on sokeririippuvuus. Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa sokeririippuvuutta ollaan hoidettu jo vuosikausia. Suomessa on vasta viime aikoina alettu pitää luentoja ruoka- ja sokeririippuvuudesta sekä hoitaa kyseisiä sairauksia AA:sta tutun 12 askeleen ohjelman mukaisesti. (Lue lisää Ylensyöjälle ei riitä pala kakkua ja Salakäyttöä, häpeää ja voimattomuutta)
Sokeririippuvuus on aivoperäinen, krooninen sairaus, kuten kaikki muutkin riippuvuudet. Sillä on muiden riippuvuuksien tapaan runsaasti psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Riippuvuutta määrittää pakonomaisuus, hallitsemattomuus, liiallisuus ja elämän kaventuminen. Riippuvuus ei synny hetkessä vaan pitkän riippuvuutta aiheuttavan aineen käytön tai toiminnan seurauksena. Riippuvuus tunnistetaan usein vasta kun sen haittavaikutukset ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle alkavat näkyä, jos silloinkaan. Riippuvuus oireilee usein toistuvin jaksoin ja oireet voivat olla välillä jopa kokonaan poissa, mutta palaavat ajan mittaan - usein entistä pahempina. Sokeririippuvuuden oireita ovat muun muassa hermostuneisuus, mielialan vaihtelut, vapina, unettomuus, masennus, uupumus, päänsärky, tulehdukset, ärtymys, pakonomaiset ajatukset, hikoilu, pahoinvointi sekä makean, suolaisen ja rasvaisen ruoan sekä alkoholin himo... ja niin edelleen, lista on lukemattoman pitkä. Lisäksi riippuvuus aiheuttaa usein sosiaalisten tilanteiden välttelyä ja eristäytymistä eikä ennen iloa tuottaneet asiat enää innosta. Huume (tässä tapauksessa sokeri) menee kaiken muun edelle, eikä muuta enää jaksa tehdä. Toiset ovat biokemiallisesti herkempiä erilaisille riippuvuuksille kuin toiset, eikä tahdonvoimasta ole apua silloin kun jokin asia todella koukuttaa. (Lue lisää Myllyhoito - ruokariippuvuus ja ruokariippuvuus.fi)
Mikä on sitten ero syömishäiriön ja sokeririippuvuuden välillä?
Esimerkiksi BED eli ahmintahäiriö voi ahminnan kroonistuessa muuttua ruokariippuvuudeksi. Syömishäiriöt saattavat johtaa riippuvuussairauden syntymiseen, mutta kaikista syömishäiriöisistä ei koskaan tule riippuvaisia. Raja syömishäiriöiden ja ruokariippuvuuden välillä on häilyvä. Suurin ero on, että syömishäiriöstä kärsivä voi oppia syömään kaikkia ruoka-aineita kohtuudella, kun taas ruokariippuvainen ei tähän pysty. Syömishäiriöstä siis voi parantua. Ruokariippuvuus on puolestaan krooninen sairaus joka vaatii jatkuvaa hoito koko loppu elämän ajan. Riippuvuudenkin kanssa oppii elämään, mutta se vaatii pysyviä muutoksia elämäntavoissa. (Lue lisää ruokariippuvuus.fi)Itse olen jo aikoja sitten sairastunut BED:n eli ahmimishäiriöön. En osaa sanoa milloin se on muuttunut sokeririippuvuudeksi, sillä syömishäiriöni on pahentunut koko ajan vuosien varrella. Minulla ahmiminen kohdistuu aina johonkin ns. "hyvään" eli karkkiin, suklaaseen, sipseihin, chilipähkinöihin, jäätelöön, leivonnaisiin jne. Yleensä ahmimiseni tapahtuu iltaisin. Vielä muutamia vuosia sitten saatoin hakea kaupasta vain suklaalevyn tai vain sipsipussin ja syödä sen, mutta nykyään tyhjennän koko kaupan herkkuvarastot, tai ainakin melkein... Tuntuu, että tarvitsen koko ajan vain enemmän ja enemmän ja mikään ei kohta enää riitä. Syön kunnes minulla on niin huono olo, että en yksinkertaisesti enää pysty laittamaan mitään suuhuni ja sitten voin mennä nukkumaan. Jos ostan kaupasta liian vähän herkkuja, tyhjennän kaikki kaapit kunnes saan kiintiöni täyteen - en tajua miksi on pakko tulla huono olo, että voi lopettaa.
Viimeisen kuukauden aikana olen lähes joka ilta leiponut mutakakun ja syönyt sen yksin jäätelöpaketin kera ja lisäksi vielä 300 grammaa irtokarkkeja tai suklaalevy tai sipsejä tai sitten olen tehnyt vielä pellillisen kaurakeksejä - välillä jopa lähes kaikkea tätä. Olen ostanut ainakin viisi kilon pakettia sokeria ja useita rasvapurkkeja viimeisen kuukauden aikana leipomuksiani varten... Homma on karannut aivan käsistä! Yhtenä iltana käytiin mieheni kanssa pitsalla, jonka jälkeen mentiin jalkapallomatsiin. Mieheni on hyvä syömään ja hän syö suuria annoksia. Hän tuli aivan täyteen pitsasta ja kahdesta oluesta, minä vasta aloittelin... sen jälkeen ostin matsiin mukaan vielä ison tuplan ja jumbopussin karkkia ja vetäisin ne siinä ensimmäisen puoliajan alkupuolella. Miten voi noin 60 kiloiseen naiseen mahtua niin paljon? Määrät ovat kasvaneet aivan järjettömiksi! Ja niin, on sitä painoakin tullut lähes 10 kiloa takaisin viimeisen kuukauden aikana ja se jos mikä on syömishäiriöiselle todella ahdistavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti